bassokoiran koppi
Kehittänyt AasiPelit
Toiminta
Julkaistu 2017
1
Luettu 1298 kertaa

23.08.2017PERKELE! - Suomi 100 vuotta

Eikö tälle paskalle tule jo loppua? Eikö joku lopultakin voisi huutaa, että “nyt riittää!”, ja mennä Arto4000:n luokse ja esimerkiksi katkoa hänen sormensa, niin ettei hän enää tuuttaisi näitä pelejään maailmaan samalla tavalla kuin pienet vauvat tuuttaavat paskaa ja oksennusta rööreistään 24/7?

Ja mikä siinäkin on, että haisevat paskakikkareet houkuttelevat luokseen vain lisää ahneita kärpäsiä? “Nam, paska on hyvää!”, huutaa Lurg-niminen idiootti rynnätessään mukaan ja liittyessään muonavahvuuteen. Viime pelissäkin mukana ollut Nutshell ei näytä tulleen järkiinsä, vaan jatkaa hänkin mukana. Ryhmä on jopa saanut “hyvän” nimen; AasiPelit.

Ryhmän logokin on tosi originaalin näköinen ja kekseliäs. Siinä sitä sitten odotellaankin vain Disneyn lakimiesosaston haastetta oikeuteen. Ne tulevat kyllä kyntämään perseet verille kuin pottumaata konsanaan.

Suomi on sitten kuulemma täyttänyt 100 vuotta, jippii-kai-jei äidinnussija. Kai se on ihan juhlimisen arvoinen saavutus, ettemme ole juoneet itseämme kollektiivisesti vielä sataan vuoteen hengiltä. Tehdäänpäs siis peli sitä juhlistamaan. Tekijöidensä mukaan PERKELE! - Suomi 100 vuotta “juhlistaa Suomen 100-vuotista itsenäistä taivalta”. Itse olen sitä mieltä, että se kusee siniristilipulle ja vieläpä pyyhkii sillä persettään. Mutta you say tomato, I say tomata, ja sitä rataa...

Lisää minipeliskeidaa

Koska puhutaan kuitenkin rikoksesta ihmisyyttä vastaan, AasiPelit palaa rikospaikalle, niin sanoakseni. Pelikasetti sisältää kolme eri peliä, jotka ovat kuitenkin toisistaan itsenäisiä kokonaisuuksia, joita yhdistää yhteys suomalaisuuteen. Olisitte keskittyneet vain yhteen peliin, ettekä tehneet kolmea keskinkertaista, sanon, ja haluaisin jo lopettaa tämän arvostelun tähän, mutta katkera malja on juotava. Eikä tämä arvostelu itsestään kirjoitu, joten jatkan.

Saimaannorppa lötköttelee kivellä Suomen idyllisessä auringonlaskussa.

Saimaannorppa lötköttelee kivellä Suomen idyllisessä auringonlaskussa.

Nakkikioskitappelu on suomalaista kamppailua parhaimmillaan. Titulaarisesti pelihahmo onkin lähtenyt nakkikioskille haastamaan riitaa, koska eihän kukaan käy nakkikioskilla haastamatta riitaa ja saamatta turpaan. Ei täällä Suomessa ainakaan. Össönsöö ja sitä rataa, peli toimii hyvin pitkälle vanhan Nintendo-klassikon Urban Championin tapaan.

Seuraava peli onkin ehkä kokoelman paras; nimittäin Saimaannorpan kosto, joka istuttaa pelaajan ohjastamaan Nestori-nimistä norppaa sivulta päin vierivän räiskintäpelin hengessä. Norppa lähtee kostamaan ihmiskunnalle norppien kokeman vääryyden ampumalla lasersäteitä silmistään. Ja kuten kaikki tietävät, norpat ja kissat pystyvät ampumaan lasereita silmistään. Ihmismulkut kun eivät osaa tehdä muuta kuin kuluttaa ja tuhota luontoa, niin hyvähän se on, että on joku jöötä pitämässä eikä päästä meitä pälkähästä.

Talvisota puolestaan vie pelaajan kokemaan talvisodan kiihkeät hetket Suomen talvisiin metsiin. Jos ajattelet NES:ille tehtyä vanhaa suomalaista DOS-klassikkopeliä Ryssän kauhua, niin ei voi pahasti mennä metsään. Pikanttina lisänä peli tukee myös Zapperia, joten jos semmoinen löytyy, niin räiskinnästä aukeaa aivan toinen ulottuvuus.

Tunti turpaan

Apinan näköinen Pena saa nyt niin vitusti turpaan, että paskantaa hampaitaan huomenna!

Apinan näköinen Pena saa nyt niin vitusti turpaan, että paskantaa hampaitaan huomenna!

Kun joku sanoo minulle "tappelupeli NES:ille", niin ensimmäinen vaistomainen reaktioni on naamapalmuta. Tämä on melko pitkälle se ensimmäinen vaistomainen reaktioni, joka syntyy, kun kokeilen Nakkikioskitappelua. Onhan se aika helvetin käppäinen tappelupeli ja en oikeastaan osaa sanoa, onko Urban Champion tähän verrattuna hyvä peli, vai suorastaan mestariteos.

Pelissä on jopa kaksi pelimoodia, joista yksinpelissä pelaaja ohjastaa Kyöstiä, joka haluaa voittaa nakkikioskitappeluturnauksen, saadakseen palkkioksi “kultaisen nakkisämpylän”... Vau, olen sanaton. Ei paljon enää Mortal Kombatin vaakalaudalla oleva Earthrealmin pelastaminen ja ihmiskunnan kohtalo tunnu miltään tämmöisen tavoitteen jälkeen.

Eli turpasaunat useassa eri Suomen kaupungissa, joista Hesa on oikeutetusti ydinräjäytetty pois kartalta ja taisteleminen tapahtuu tuhonjälkeisissä raunioissa. Hyvä meno! Tästä voisi joku ottaa itselleen pientä projektia!

Tappelu itse on aivan mahtavaa väistelyä, erilaisia iskuja, torjumista ja intensiivistä kähinää. No, ei todellakaan ole, vaan helvetin tympeää iskunapin ja torjunnan paukuttamista. Mitään muita liikkeitä ei suoran lyönnin lisäksi ole. Jopa Karate Champ pistää paremmaksi, ja sekin on aivan sysipaska peli! Nyt jumalauta, äijät, skarpatkaa vähän.

Pieksämäen varjosta ei pääse enää karkuun edes NES:illä.

Pieksämäen varjosta ei pääse enää karkuun edes NES:illä.

Hakkaaminen kuluttaa energiaa, joten iskuja pitää vähän säästellä. Kai noiden kanssa voisi periaatteessa taktikoida, mutta vitut. Suomalaisen elementin tuo tietysti mukaan tappelun tuoksinnassa tapahtuva vittuilu. Kun vittuilumittari täyttyy, voi läväyttää semmoisen loukkauksen menemään, että toiselta tippuu leuka maahan asti. Ainakin, jos onnistut tekemään jonkin yksinkertaisen ruudulla näkyvän näppäinsarjan oikein.

Vittuilusarjan ikonit olisi voinut sijoittaa hieman paremmin ja näkyvämmin, sillä nyt ne meinaavat olla hieman hankalia bongata, kun ovat niin pieniä. Eikä minulla ole edes huono näkö, vaan pystyn näkemään Arto4000:n miniatyyrikullistakin nanometrin kokoiset pikkusatiaiset (hyi saatana, muuten), eli ei se ole edes siitä kiinni.

Tekoälyvastustaja on myös aika kankea ja olisi voinut olla hieman monipuolisempikin, mutta kaipa tuon nyt kertaalleen jaksaa pelata läpi. Kaksinpelissä pääsee sitten tietysti pelaamaan kavereita vastaan. Kyllä siitä varmaan muutamat kaljanhuuruiset naurut irtoavat, minkä jälkeen voikin sitten mennä oikeasti mättämään jotain turpaan sinne oikealle nakkikioskille.

Kill all humans

Niinpä! Sinä sen sanoit.

Niinpä! Sinä sen sanoit.

Että shmuppi norpista? O’really? No, mikäs siinä, onhan tuossa tietty ihan mielenkiintoinen idea, tehdä Suomi-versio Ecco the Dolphinista. Valitettavasti peli ei kuitenkaan ihan niin monipuolinen ja hyvä ole. Itse asiassa se on todella monotoninen ja vitun vaikea, kiitokset todella paskan kenttäsuunnittelun, että haistapa sinä Lurg vittu, ja opettele tekemään kunnon kenttiä, apina!

Pelissä saimaannorppa nimeltä Nestori saa tarpeekseen ja lähtee uiskentelemaan kohti vanhaa ja viisasta Pullervo-norppaa saadakseen apuja ihmisiä vastaan. Saimaannorpan kostossa on onnistuttu luomaan pelistä hyvän pelin illuusio laittamalla oikein taidokkaalta näyttäviä välianimaatioita joidenkin tehtävien väliin. Ne ovatkin pelin parasta antia melko tarttuvan musiikin lisäksi.

Nestori kiitää shmuppien hengessä oikealle skrollaten, väistellen ilkeiden kalastajien verkkoja, tykittäen haukia ja rapuja lasereillaan ja väistelemällä luonnollisesti veteen kylvettyjä miinoja ja syvyyspommeja. Aika häijyä meininkiä ihmisiltä, joten onkin ihan korkea aika näyttää niille, missä kaappi seisoo!

SAATANA NÄITÄ PASKOJA KENTTIÄ!

SAATANA NÄITÄ PASKOJA KENTTIÄ!

Kenttien graafinen ilme on ihan OK, mutta yksityiskohtia voisi olla enemmän, ja esimerkiksi taustagrafiikka on melko aneemista. Kenttäsuunnittelu taas on ihan lähtökohtaisesti perseestä, kentät ovat turhan vaikeita, ja etenkään kun kentissä ei ole pomotaisteluita lukuunottamatta minkäänlaisia checkpointeja, joutuu noita paskakikkareita jauhamaan ihan kyllästymiseen asti.

Vihollisissa saisi olla enemmän variaatiota ja nyt hauetkin vain uivat suoraan kohti, eivätkä tee mitään sen erikoisempaa. Norpat eivät myöskään todellisuudessa ui tuolla tavalla kuin miten se on pelissä kuvattu. Vaikka kyllähän tuommoinen hytkyvä rasvamakkara ihan sympaattisia ajatuksia herättää. Uinti olisi tuntunut loogisemmalta toteuttaa samalla tavalla kuin Super Mario Bros.:in uintikentät. Eihän se norppa uidessa ole mikään avaruuden tyhjiössä kiitävä raketti. Hei pojat, ottakaa fysiikka haltuun, idiootit.

Kolmesta pelistä Saimaannorpan kosto tuntuu kuitenkin ehkä kunnianhimoisimmalta ja pisimmälle hiotulta. Sitä voisi jo melkein ehkä sanoa oikeaksi peliksi, jos erittäin positiivinen ja ystävällinen haluaisi olla.

Tulta munille

Marski vetää täysillä.

Marski vetää täysillä.

Itärajan tuntumassa pöhisee Talvisodassa, joten ei muuta kuin ota oikea kunnon ase käteesi (ja laita se pieni mulkkusi pois, jota ei voi edes “aseeksi” kutsua, koska se on niin säälittävän pieni nakki) ja lähde lahtaamaan eteenpäin vyöryviä vihollisjoukkoja. Mukavana ominaisuutena peliä voi pelata myös NES:in Zapperilla, joten se lisää sodan kauhujen autenttisuuden tuntua!

Peli on yhden ruudun shooter, hieman Duck Huntin tapaan, jossa vihollisia ilmestyy ruudulle ja ne pitää ampua pois, ennen kuin ne ehtivät ampua sinut. Simppeli ja ihan toimiva design. Toteutus tuntuu tosin hieman hölmöltä, sillä nyt viholliset vain ilmestyvät ruudulle, eivätkä esimerkiksi juokse ruudun reunoilta. Muutenkin peli kärsii hieman staattisesta olemuksestaan.

Tämän tyylisessä pelissä olisi myös ehkä voinut olla jonkinlainen pistelaskuri ruudussa, joka palkitsisi tapoista, miinustaisi ohiampumisista ja niin edelleen. Tällöin pelissä olisi esimerkiksi voinut kilpailla kavereiden kanssa high scoreista, mikä olisi ehkä antanut pelille hieman lisää uudelleenpelattavuutta.

Onko se kuollut ryssä paras ryssä?

Onko se kuollut ryssä paras ryssä?

Tehtävien välissä olevat välitekstit ovat välillä melko hauskoja, mutta yhden suuren virheen huomasin. Olin nimittäin siinä käsityksessä, että historiallisten tietojen ja YLE:n kertoman mukaan marsalkka Mannerheimin olisi pitänyt olla ihonväriltään musta. Ja vaikka en rasisti olekaan, niin kyllähän tämmöisiä seikkoja kuuluisi kunnioittaa, eikä valkopestä kaikkia sankarihahmoja! Eli nyt on taas ollut pojilla faktat hukassa.

Käsi lippaan

PERKELE! - Suomi 100 vuotta on ihan mukiinmenevä teos, jossa on kolme pikkuista peliä, jotka ovat kuitenkin sen verran isoja, ettei niitä ihan enää minipeleiksi käy kutsuminen. Yksikään peleistä ei ole varsinaisesti mitenkään erityisen mahtava, mutta jokaisessa on kuitenkin ihan hauska idea ja pienellä viilailulla ja jatkokehityksellä niistä olisi voinut tulla jopa hyviä.

Aikaisempiin Arto4000:n peleihin nähden peli on jo huomattavasti kunnianhimoisempi ja audiovisuaalisesti paikoin erittäinkin komea ja hyvän kuuloinen, mistä käy kiittäminen sekä graafikko Nutshelliä että monet musiikit tehtaillutta dfastia.

Lyhyesti: Uusi turautus AasiPelit-poppoolta sisältää kolme erilaista toimintapeliä; Nakkikioskitappelu, Saimaannorpan kosto ja Talvisota. Jokainen peleistä on toisistaan riittävästi erilainen, joten pelikasetissa on paljon vaihtelua. Audiovisuaalisesti paikoin erittäinkin komea, vaikka yksikään peli-ideoista ei itsekseen tunnu aivan loppuun asti viedyltä. Mutta kokonaisuus jää kuitenkin hyvin positiivisen puolelle.